Olipa taas yö. Ei sillä etteikö kaikki olis menny putkeen, vaan lähinnä siks et pystyin parantamaan mun aikaa kymmenellä minuutilla. Eilen klo 7, tänään 6:50… En tajuu mikä hitto siin o, mutta kai mä täs pääsen viel vauhtiin ennen ku toi tuuraus loppuu. Joku mummo sai vissiin hyvän kuvan meikäläisest ku tuun lippiksen, nahkatakin ja röökin kans tuomaa lehtee. :D On se jännä mite jotkut oottaa jo kuuden aikaan lehtee. Haluisin ihan oikeesti ymmärtää näit ihmisii jotka oottaa lehtee ku tyylii kuuta nousevaa. Ja heti jos lehti vähänkin myöhässä, soitellaan että lehti ei tullut ajallaan… Voisivat neki intopiukeet mulkut ymmärtää että uudet jakajat ei välttämättä oo yhtä nopeita ku kokeneet.
VARSINKAAN mikäli yhessä kaupunginosassa on kahdessa kohtaa about 500m etäisyydellä joku helvetin tieremppa, joka sotkee sit jakolistat ja kaikki. Pikkuhiljaa täs kaikki alkaa toimimaan enemmän omalla painollaan, kohta mä kiidän ku maantiekiitäjä et autosta ei näy ku valkone viiva. Mutta, se on melko todennäköisesti vain haave, koska ei lehdenjakaja voi mikään Ritari Ässä olla, pakko sen on lehdet jakaa… Ellei sit piirissä oo pitkät siirtymävälit.
I will try to find my place in the diary of Jane.
Toi pätkä sopii muute mulle aika hyvin, mikäli ton Janen korvaa henkilön X nimellä. (X=en kerro, vielä ;) Jos joku ei tiennyt, niin toi pätkä on Breaking Benjamin yhtyeen Diary of Jane –biisin kertosäkeistön osa.
It’s time to put an end to all of this…
Eli pää on tyhjä, mikä tarkoittaa, että tämä blogipostaus ei jatku.
Kiitos kun jaksoit lukea, ja lue toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti