Anteeksi, en parempaa otsikkoa keksinyt.
On muuten pirun hankalaa tää elämä nykyään, ainakin mulla. Kaikkea pitäis tehdä töiden ohella, mutta oikeastaan mitään ei saa aikaiseksi. No, sen ainakin olen saanut aikaiseksi että viittä vaille mokasin itteni ulos firmasta. Pari pommiin nukkumista, jakajatiedote unohtu lukee ja sen seurauksena Keski-Uusimaan esitteet. Menneellä viikolla työkaverini feidasi, eli jätti tulematta töihin “sairauteen” vedoten. Tosin hän jätti ilmoittamatta asiasta esimiehelle, ei käynyt työpaikkalääkärillä vaikka sanoi ja mitäköhän muuta… No, aivan sama. Näiden tapahtumien takia mun oma työmotivaatio on tippunu nolliin, koska mä en yksinkertaisesti jaksa tehdä yksin näitä hommia. Esimies ei tykänny hyvää ku oon nukkunu pommiin, unohin sen jakajatiedotteen lukee, jakaa esitteet ja näin. Muutenkin tuntuu et mul on burnout lähellä.
Väsyttää niin perkeleesti jo pelkästään se tieto, että mä joudun tekemään yhden kokonaisen asuinalueen, joka on jaettu kahteen piiriin. Helppoahan se on, koska toinen näistä piireistä on pelkkää perseellä istumista 99% ajasta. MUTTA se ensimmäinen näistä kahdesta piiristä on se rasittavin, koska siinä on 24 rappua, joista 8 on 2-kerroksisia rivitaloja ja loput on sitten kerrostaloja. Rasittavaa, ärsyttävää ja ennenkaikkea pirun väsyttävää puuhaa. Kyllähän mä ne hommat pystyn tekemään, mutta se hinta saattaa olla kalliimpi ku mitä mä osasin kuukausi sitten vielä odottaa. Nimittäin nyt jo tuntuu että on aika lähellä etten pala loppuun. Toivottavasti se ei kuitenkaan tapahdu ennen kuin työssäoloehto työttömyysturvaa varten täyttyy, mikäli työsopimustani jatketaan siihen asti.
Jollain tavalla tuntuu, että mä olisin taas masentumassa, en tiedä johtuuko se elämäntilanteesta vai vuodenajasta. Saattaa olla elämäntilanteen ja vuodenajan yhdistelmäkin, koska elämäntilanne tällä hetkellä varsinkin raha-asioiden saralla on ihan perseestä, ja siitä sitten tulee myöskin stressiä, koska on niin paljon erilaisia huolenaiheita. Ihmissuhteiden saralla mun elämäntilanne, ainakin perusväittämänä, on hyvällä mallilla, mutta näin ei kuitenkaan ihan täysin ole. Pientä epävarmuutta on, kuten näin tuoreissa suhteissa yleensäkin. Kuitenkin tässä suhteessa huolenaiheita on mm. välimatka, kahdenkeskinen aika (on muuten pirun vähissä, koska tää ns. “parempi puolisko” asuu Espoossa kaverinsa luona, joten missään muualla ei saada olla kahdestaan paitsi mun kämpällä täällä Keravalla, missä asun.) sekä aikakysymys muutenkin, koska mun työn takia ei ole paljoo mahollisuuksia nähdä. Ehkä tuurilla kerran kuukaudes on aikaa nähä, jos sitäkään. Tää työ vaatii aika paljon parisuhteelta, ja nyt ainakin näkee, että onnistuuko parisuhde pienestä välimatkasta ja tän työn luonteesta huolimatta.
